Kielo-klipsulamppuja

ottomaani-lamppu

Ottomaani-henkinen nipsulampunvarjostin äitini kirpputorilta löytämään ihanaan jalkaan. Tämän lampun kupu muodoistui tämän malliseksi työn edetessä: tein muutaman kerroksen samalla klipsumäärällä ja aloin sitten jättämään klipsuja pois kerrokselta. Klipsujen kanssa kaventaminen ei olekaan aivan helppoa, sillä muutaman klipsun välein oli tätettävä aina yksi klipsu pois ja kurottava tämä väli tiiviiksi sitten seuraavalla kerroksella.

Klipsut on kiinnitetty 0,5 mm rautalangalla. Työhön sopivaa messingin väristä saa melkein mistä vain, oman nippuni hain Claes Olhsonilta. Kauhean paljon paksumpaa rautalankaa ei kannata käyttää, sillä se on klipsujen kiinnittämiseen liian jäykkää. Palkaksi saa lähinnä kipeät sormet ja muhkuraisia rautalanka taitoksia sinne tänne.

Lamppu on kauneimmillaan pimeässä päälle sytytettynä. Yhdessä lapun alkuperäiseen varjostinkehikon ja siitä roikkuvien kristallien kanssa syntyy kaunis pitsimäinen varjo seinälle.

Nimen lampulle antoi isäni, joka huomautti lampun muistuttavan ottomaanien perinteistä (tai tunnistettavinta) kypärämallia. Näissä kuvissa lampun "hattu" on valitettavasti jäänyt hieman vinoon, mutta se kieltämättä antaa hieman itämaisen vaikutelman. Koristeellinen jalka korostaa vaikutelmaa entisestään.

Äitille tehty klipsulamppu oli niin onnistunut, että pitihän sellainen itsekin saada. Tein itselleni vähän isommat lampun sänkyni viereen, jotta lukemisesta tulisi iltaisin vähän helpompaa (nyt on kesken Kaunotar ja hirviö -mukaelma A Court of thorns and roses).

lamppu tölkinvetimistä

 Tässä menikin lauantapäivä mukavasti väännellen! Tölkkidesign 2 -kirjan parasta antia olivat mielestäni ehdottomasti kauniit valaisimet. Vanhempani löysivät kirpputorilta täydellisen kauniin lampunjalan, joten pitihän siihen tämä upea varjostin vääntää. Ja mikäs siinä, soremni olivatkin syhynneet pästä kokeilemaan tätä. Nyt sormeni ovat vereslihalla kovasta työstä, mutta lopputulos oli sen arvoinen.