Ajalta ennen kuin Game of Thrones melkein pilasi Tulen ja jään laulun... Tässä on ihana, äärettömän mukava punainen syystakkini, jonka selkään olen kirjonut Tulen ja jään laulusta tutun Blackfyren suvun kolmipäisen lohikäärmeen. Takki on itsessään todella kaunis, ja koska olen saanut tarpeekseni kirjasarjasta tehdystä kammottavasta televisiosarjasta, tekee välillä kyllä mieli poistaa koko lohikäärme. Hieno se kuitenkin on (ja työtunteja upposi mukavasti...), joten antaa olla.
Alkuperäinen paksu puuvillakangas oli melkeinpä oranssi, joten värjäsin kotona pesukoneessa kankaan ensin kirkkaamman punaiseksi. Malli on peräisin muutaman vuoden takaisesta Suuri käsityölehti -numerosta, ja se on yhden hyvin lahjakkaan nuoren suunnittelijan keksimä, jos oikein muistan. Yläosa on tehty laskoksin istuvaksi, helma on leveä. Hihat ovat takin kenties ihanin puoli: ne pussittuvat kauniisti ranteen ympäri. Usein kaupasta ostetuissa takeissa on hämmentävän kapeat hihat, joten muuten sopivan takin alle ei kylmempinä päivinä mahdu paksumpaa paitaa. Villapaidat saa monen kanssa unohtaa kokonaan.
Tämän takin kanssa yllä mainittua ongelmaa ei fiksun muotoilun takia ole. Kunhan hartoiden ja rintojen kohdalle ei tule liikaa ylimääräistä täytettä, takki mahtuu hyvin päälle ja laskeutuu kauniisti.
Olen tehnyt toisenkin takin, turkoosin villakangastakin kylmempiä talvipäiviä varten. Pistän siitä kuvia, kunhan niitä ensin muistan otattaa.
Alkuperäinen paksu puuvillakangas oli melkeinpä oranssi, joten värjäsin kotona pesukoneessa kankaan ensin kirkkaamman punaiseksi. Malli on peräisin muutaman vuoden takaisesta Suuri käsityölehti -numerosta, ja se on yhden hyvin lahjakkaan nuoren suunnittelijan keksimä, jos oikein muistan. Yläosa on tehty laskoksin istuvaksi, helma on leveä. Hihat ovat takin kenties ihanin puoli: ne pussittuvat kauniisti ranteen ympäri. Usein kaupasta ostetuissa takeissa on hämmentävän kapeat hihat, joten muuten sopivan takin alle ei kylmempinä päivinä mahdu paksumpaa paitaa. Villapaidat saa monen kanssa unohtaa kokonaan.
Tämän takin kanssa yllä mainittua ongelmaa ei fiksun muotoilun takia ole. Kunhan hartoiden ja rintojen kohdalle ei tule liikaa ylimääräistä täytettä, takki mahtuu hyvin päälle ja laskeutuu kauniisti.
Olen tehnyt toisenkin takin, turkoosin villakangastakin kylmempiä talvipäiviä varten. Pistän siitä kuvia, kunhan niitä ensin muistan otattaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti