blackfyre-takki

Ajalta ennen kuin Game of Thrones melkein pilasi Tulen ja jään laulun... Tässä on ihana, äärettömän mukava punainen syystakkini, jonka selkään olen kirjonut Tulen ja jään laulusta tutun Blackfyren suvun kolmipäisen lohikäärmeen. Takki on itsessään todella kaunis, ja koska olen saanut tarpeekseni kirjasarjasta tehdystä kammottavasta televisiosarjasta, tekee välillä kyllä mieli poistaa koko lohikäärme. Hieno se kuitenkin on (ja työtunteja upposi mukavasti...), joten antaa olla.

Alkuperäinen paksu puuvillakangas oli melkeinpä oranssi, joten värjäsin kotona pesukoneessa kankaan ensin kirkkaamman punaiseksi. Malli on peräisin muutaman vuoden takaisesta Suuri käsityölehti -numerosta, ja se on yhden hyvin lahjakkaan nuoren suunnittelijan keksimä, jos oikein muistan. Yläosa on tehty laskoksin istuvaksi, helma on leveä. Hihat ovat takin kenties ihanin puoli: ne pussittuvat kauniisti ranteen ympäri. Usein kaupasta ostetuissa takeissa on hämmentävän kapeat hihat, joten muuten sopivan takin alle ei kylmempinä päivinä mahdu paksumpaa paitaa. Villapaidat saa monen kanssa unohtaa kokonaan.

Tämän takin kanssa yllä mainittua ongelmaa ei fiksun muotoilun takia ole. Kunhan hartoiden ja rintojen kohdalle ei tule liikaa ylimääräistä täytettä, takki mahtuu hyvin päälle ja laskeutuu kauniisti.

Olen tehnyt toisenkin takin, turkoosin villakangastakin kylmempiä talvipäiviä varten. Pistän siitä kuvia, kunhan niitä ensin muistan otattaa.

simpukkalaukut yhdessä

sinistä ja pinkkiä

Näin vuoden lopuksi voi laittaa vähän useamman kokoelmapostauksen. Tässä lisää ihania muistikirjoja siskoltani Elinalta ja pari klipsulaukkua. Keskimmäisenä on Novitan Puro Batik -langasta virkattu kukkalaukku (tämä on ehdottomasti suosikkivärini, ihanan syksyinen ja hehkuva), johon olen nyt kiinnittänyt erilaisen sulkumenetelmän. 

pretty in pink

Kaikkea ihanaa ja pinkkiä, mitä on viime vuoden aikana tullut siskon kanssa tehtyä: muistikirjoja, rasioita, laukkuja... En enää edes käytä muita kuin näitä siskoni koristelemia ihania kirjoja. Miksi käyttäisin, kun nämä ovat paljon kauniimpia? Kukkalaukut ovat itseasiassa menneet hieman uuteen uskoon, laitan niistä kuvia, kunhan kerkiän niitä ottamaan. Klipsuvirkkauksessa olen viime aikoina keskittynyt korujen tekemiseen, niistäkin pistän kuvia, kunhan saan pikkusiskoni poseeraamaan mallina. 

yksityskohta mustasta klipsukukkarosta

Yksityskohta pienestä lahjaksi tehdystä klipsukukkarosta, jonka ihana koristenappi löyty Viron-reissulla Karnaluksista.

ottomaani-lamppu

Ottomaani-henkinen nipsulampunvarjostin äitini kirpputorilta löytämään ihanaan jalkaan. Tämän lampun kupu muodoistui tämän malliseksi työn edetessä: tein muutaman kerroksen samalla klipsumäärällä ja aloin sitten jättämään klipsuja pois kerrokselta. Klipsujen kanssa kaventaminen ei olekaan aivan helppoa, sillä muutaman klipsun välein oli tätettävä aina yksi klipsu pois ja kurottava tämä väli tiiviiksi sitten seuraavalla kerroksella.

Klipsut on kiinnitetty 0,5 mm rautalangalla. Työhön sopivaa messingin väristä saa melkein mistä vain, oman nippuni hain Claes Olhsonilta. Kauhean paljon paksumpaa rautalankaa ei kannata käyttää, sillä se on klipsujen kiinnittämiseen liian jäykkää. Palkaksi saa lähinnä kipeät sormet ja muhkuraisia rautalanka taitoksia sinne tänne.

Lamppu on kauneimmillaan pimeässä päälle sytytettynä. Yhdessä lapun alkuperäiseen varjostinkehikon ja siitä roikkuvien kristallien kanssa syntyy kaunis pitsimäinen varjo seinälle.

Nimen lampulle antoi isäni, joka huomautti lampun muistuttavan ottomaanien perinteistä (tai tunnistettavinta) kypärämallia. Näissä kuvissa lampun "hattu" on valitettavasti jäänyt hieman vinoon, mutta se kieltämättä antaa hieman itämaisen vaikutelman. Koristeellinen jalka korostaa vaikutelmaa entisestään.

violetti norsulaukku

Tämä violetti norsu-laukku (joka tässä näyttää kenties enneminkin tumman siniseltä) lähti syksyllä Afrikkaan tuliaisiksi. Oli mukavaa jälleen päästä käyttämään omaa mallia ja nimenomaan tätä norsumallia. 

Vinkki niille, jotka haluavat saada virkkauksestaan tiheämpää (mikä tällaisessa laukussa voi olla hyväksi, sillä laukku pitää paremmin muotonsa, mitä tukevampaa jälki on): virkkaa langan vyötteessä ilmoitettua koukkukokoa yhtä pienemmällä. Näin käsialasta tulee kaunis ja tiivis, mutta kun koukuissa on kokoeroa vain yhden luvun verran, pysyy lanka viellä siellä missä kuuluukin.